keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Otteita kosmonominaalisesta manifestista


Mitä? 

1.       
Suurimman kokonaisuuden lainalaisuuksien ja ilmentymisien merkitykset kulttuuriseen ja henkiseen, niin kuin myös kaikkeen muuhunkin olevaan, ovat tietynlaisia eivätkä mitä tahansa merkitseviä.

2.       
Aina on olemassa vaihtelevassa määrin enemmän tai vähemmän paikkansa pitävää hahmottumista todellisuudesta, sekä enemmän tai vähemmän onnistunutta ja onnistumista tukevaa toimintaa, koskien kulttuurista, henkistä, ja totta kai, kaikkea muutakin ihmistä koskevaa toimimista.    
 
3.       
Tämä on ilmoitus halusta, valmiudesta ja tarpeesta, etsiä ja tuoda esille kulttuurista ja henkistä, sekä kaikkea muutakin koskevaa, suurimman kokonaisuuden läsnäoloa, ja kanavoida omaa yksittäistä ja yhteistä olemista ja toimintaa, tältä pohjalta, oman itseytensä kautta, tähän kokonaisuuteen osallistuvaksi ja asettuvaksi, niin että tämä muodostaa osan siitä mikä on suurimman kokonaisuuden toteutumisen tapaan nähden myötämukaista.
  
4.
Edelleen, tämä on ilmoitus halusta, valmiudesta ja tarpeesta, pyrkiä tähän mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja täydellä mitalla, ymmärtäen, että se on ensinnäkin, oleellisessa määrin mahdollista, ja toiseksi, vaikuttavuudeltaan merkittävää, mutta silti, ja kolmanneksi, jatkuvasti ja monessa, erehtymiseen herkästi taipuvaista, ja joka tapauksessa rajallista ja rajoittunutta.

5.
Tähän edellä mainittuu pyritään mahdollisimman tarkasti, ymmärrettävästi ja paikkansa pitävästi, ja niin että ihmisen, yksilön ja yhteisön asemat, itse itseään toteuttavina tekijöinä ja tekijäjoukkoina, ei juuri nimenomaan tämän edellä mainitun pyrkimyksen vuoksi ainoastaan tai nimenomaan tai eniten juuri häiriinny, vaan pikemminkin ja enemmänkin, entisestään helpottuu ja täsmentyy, ymmärtäen kuitenkin kuinka väistämättä jotkut tahot aina häiriintyvät uudistumisien ja muutoksien toteutumisissa.

 

Miksi? 

1.       
Toimintakulttuurin tukena olevat selitysmallit ja niiden tulkinnat ovat olleet, ja yhä ovat, riittämätön viritelmä tukemaan ja ohjaamaan kannattavalla tavalla meitä koskevaa kulttuurisella kentällä tapahtuvaa henkistä olemista ja toimintaa.

2.       
Todellisuus viime kädessä, mutta yhtä lailla kaiken aikaa, korjaa ja oikaisee kaikkia niitä tekijöitä, jotka ovat asettuneet suurimman kokonaisuuden suhteen kestämättömällä tavalla.

3.
Suurimman kokonaisuuden edes osittainen ymmärtäminen ja hahmottaminen, mutta myös suurimman kokonaisuuden suhteen sen toteutumisen tapaan nähden myötämukaisuuden edes osittain onnistuva aktiivinen kanavoiminen osaksi toiminnan ratkaisuja ja muotoja on ensiarvoisen tärkeää.

4.
Jos, ja aina kun, kokonaisuutta ei ole riittävissä määrin ja riittävän osuvasti ymmärretty eikä hahmotettu, eikä tällaista ymmärrystä ja hahmottumista ole riittävissä määrin saatu toimintakulttuuriin ja toiminnan tapahtumiseen mukaan, ja niin että suurimman kokonaisuuden suhteen sen toteutumisen tapaan nähden myötämukaisella tavalla, kehittyy ihmistä koskevat tilanteet ja todellisuus, aika ajoin pelkästään jo tästä syystä niin vääristyneiksi ja ongelmallisiksi, että syntyy valtava määrä kärsimystä ja kannattamattomuutta.

5.
Varsinkin tekniikka, mutta myös sen ohella muutkin jatkuvasti kehittyvät ihmisen olemiseen liittyvät osa-alueet, muuttavat ihmistä koskevaa todellisuutta, sen kulttuurista ja henkistä puolta, niin kuin myös tätä koskevaa maailmanlaajuista toimintakoneistoa ja sen painopisteitä, niin voimallisesti, ja niin nopeasti, että myös voimallista ja nopeaa, mutta myös hosumattoman kannattavaa, ja hosumattoman osuvaa, henkistä ja kulttuurista uudelleen orientoitumista ja uudistumista on entistä tärkeämpää ja merkittävämpää ratkaista esiin, ja luoda esille kanavoitavaksi.

6.
Jotta erityisen voimakkaat ja nopeat muutokset ovat edes joiltakin osin hallittavissa, ja edes jonkin asteisesti kestävällä tavalla kohdattavissa, on meitä koskevan henkisyyden ja kulttuurin syytä toimintakunnollistua, oikaistua ja korjata itsensä mahdollisimman pystyvään, ja kestävään muotoon, mikä toimintatilassaan mahdollisimman tinkimättömän paikkansapitävästi kykenee hahmottamaan ja seuraamaan, mutta myös muokkaamaan, todellisuuden kulkua niin, että se on suurimman kokonaisuuden toteutumisen tapaan nähden myötämukaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.