Turpaduuri

= 
Kysymys on osittain iästä. 

Ja siitä, että sitä ruokitaan. 

Suuntaus, jossa agression ja itsekorostamisen kanavointia arvostetaan ja ihannoidaan erityisen korkealle. 

Kysymys on osittain terapiasta.

Kysymys on osittain siitäkin, että ihmisen kokonaisoleminen on niin vaikeasti kanavoitavissa ihmisyydeksi.

On myös kysymys kulttuuritoimimisen kentällä hajoamisliikesarjojen aiheuttamasta epävarmuudesta, siitä pelosta ja turhautumisesta, mikä syntyy, kun niin moni taho ja tekijä tuottaa ja toimittaa vääristynyttä ja huonosti yhteentoimivaa.

Mutta auttaako se, että ilmiökokonaisuuksien sotkemiseen agressiivisesti hätäilevä pikatuottaminen yhdistyy turpaduurin kanssa? 

Turpaduuri synnyttää pelko-viha-umpimielisyys-välinpitämättömyys-itseihailu-uho-pingpong-kierre-aivoituksia, ja niiden leviämistä. Tämä ruokkii itseään, ja yltiöityy hehkuttamaan tästä kaikesta, kaiken muun ohella, jonkinlaista lähes kultapinnoitteista suurimmasta kokonaisuudesta piittaamatonta itsekeskeiseen tahtomiseen ripustautunutta reippaus-koreografiaa. 

Elvis-vaihetta seuraava vaihe, villin lännen imperatiiviseksi puskevassa kulttuurituottamisessa ja sen ketjuuntumisessa.