Lennä

Rankkasade.
Kuuro.

Lumimyrsky,
rankka kuuro
Luminen ja kuuro.

Poskelta korviin ulottuva
kuurolataus
lumitykistä lumipasuunaan,
pumpulipöhötys
vaalean violetti,
vaaleansininen untuvavilla.

Myrskykuuro,
hiljainen ja peitetty.
Ei autoja, ei tirskuntaa, 
ei mitään sellaista,
kun ei, niin ei.

Uskotaan,
ja me uskomme,
kun lumikanuuna tyhjenee
unen nopeudella taivaalle,
taivaalta rakennuksien väliseen ilmaan,
meidän väliimme,
ja me välitämme,
kaiken tämän ja tämän läpi,
me tunnistamme toisemme,
pelkomme kosketuksen kylmyydestä,
raudanhuurteesta huulien äärellä.

Ja siellähän te olettekin,
kaikki lumen keskellä.
Etsin niin pitkään löytämättä
En löytänyt ruudulta,
sohvan takaa,
en täydestäkään liikkeestä,
en, kun en katsonut lumen läpi.
Ja siellä 
hurjina ja taulut auki
teidän silmänne,
sotketut jälkenne,
sädekehänne hangessa.

Siivet kiskoitte selästänne,
otitte pois varmuuden vuoksi,
otitte toisiltanne,
toinen toista suojellen,
ei lennä tämä enkeli,
ei lasin poikki lennä,
lentää jalat maassa,
uraa lumisella kadulla,
laahaa jalkojaan siellä
kuin ikuisen nousun laskeutumistelineitä,
ylikuumiksi käyviä auroja.
Hehkuen kuin pakotettu sydän,
siellä kihisten ja puhisten
keskellä mahdollisimman pehmeää ja hiljaista.