torstai 9. lokakuuta 2014

Kosmonominalisoitua Laozia


Selväkin asia siinä sotkeutuu,
pahakin sotku siinä selviää. 

Kulmien terävyydet se pyöristää,
Pyöreän se hioo teräväksi.

Silmää rikkovan se kovettaa esille, 
räikeän se kykenee pehmentämään.

Ilmaan se nostattaa 
isojakin myrskyjä.
Juuri se 
laskeuttaa pölyn.

Myötämukaisuus
suurimman kokonaisuuden 
toteutumisen tapaan nähden 
ulottuu
ja vaikuttaa rajattomalta.
Aina se vaikuttaa riittävän.

Ylitsetulvivasti, 
aina se vaikuttaa olleen,
olemassa olevan kaltaisena, 
jos ei sitten
tätä, 
vielä ihmeellisemmälläkin tavalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.