Puhumisen läpi

Minä katsoin teitä,

teidän puhumisenne läpi.
Ette olleet puolesta 

ettekä vastaan.

Yrititte olla välittämättä,

puhuitte paljon, 

ette helpolla uskoneet.

Ja te, jotka innostutte kuin koirat,
kaikesta mikä muistuttaa teitä siitä mikä ruokkii.
Se on teidän etuoikeutenne.
Mutta maailmanne,
sitä haukutte ja haukutte,
haluamatta kuitenkaan ymmärtää juuri mitään. 

Tämä on oikein,
mutta hännänheilutus ei ole ihmisen puhetta.
Mikä sitten,

entä sitten, 

entä ihmiset sitten,

katsovat härkää ja sanovat, minä olen sarvipää
haluavat seistä aloillaan 

kerätä ympärilleen omaansa
eivät suostu mihinkään

eivät ilman kiusantekoa,
aitaa tai osuvaa sarven mittaa,
entä ihmiset sitten,

katsovat sutta ja sanovat, ihminen on toiselle susi
haluavat osaksi voimakasta laumaa,
ottaa oman käden oikeudella
kalliilla hinnalla
ainaisen pelon ja vihan saattamana

väistäen ihmistä viimeiseen asti
entä ihmiset sitten,

katsovat muurahaista ja sanovat, laumaeläin
työ, kuningatar ja keko,
mitä isompi keko sen parempi
mitä useampi rakentamassa sen parempi
ainaista sotaa
eivät piittaa maailmasta
eivät kaipaa vastauksia ihmeellisiin asioihin
entä ihmiset sitten, 

katsovat apinaa ja sanovat, 
ihminen on älykäs, karvainen ja haisee
haluavat kaikkitietävän ja kauniin maineen
puhuvat päälle tai sivuun
kiusaavat toisiaan
valhein ja petoksin
yllyttävät jokaista jos ketäkin vastaan
jopa ihmistä yrittävät pettää,
entä ihmiset sitten, 

tietävät, kieltävät, ihmettelevät, 
satavarmana ovat,
enemmän paremmin nopeammin,
ihmisiksikin ovat siinä vielä,
epäilevät
uskovat,
olkoon menneeksi, 
menneen nimiin
väittävät jo valmiiksi olevansa,
tulevaisuudeksi,  
kehottavat sellaiseksi 
tätä itsekseenkin tulemaan.