Kosmonominalisoitua Laozia

Selväkin asia siinä sotkeutuu,

pahakin sotku siinä selviää. 

Kulmien terävyydet se pyöristää,

Pyöreän se hioo teräväksi.

Silmää rikkovan se kovettaa esille, 

räikeän se kykenee pehmentämään.

Ilmaan se nostattaa 

isojakin myrskyjä.

Juuri se 

laskeuttaa pölyn.

Myötämukaisuus

suurimman kokonaisuuden 

toteutumisen tapaan nähden 

ulottuu

ja vaikuttaa rajattomalta.

Aina se vaikuttaa riittävän.

Ylitsetulvivasti, 

aina se vaikuttaa olleen,

olemassa olevan kaltaisena, 

jos ei sitten

tätä, 

vielä ihmeellisemmälläkin tavalla.

Kosmonominalisoitua Laozia

Levottoman sielun keskittäminen,

syleilemään yhtä, siihen häviämättä, 

Elinvoiman kanavoiminen hengittäessä, 

niin, että se vaivattomasti tapahtuu.

Sielun,

mikä on,

yhteisesti jaettua

olemassaoloa 

soveltavaa ja kanavoivaa

henkisyyden kautta toteutuvaa

henkilökohtaisen olemassaolon,

kaikkien sen ainesosien,

poisrajaamatonta kokonaistilaa,

tätä koskevan,

peilimäisen ja silmänkaltaisen, 

kehittäminen ja puhdistaminen 

siinä tahriutumatta.

Ihmisten ohjaaminen

tuntemattomana pysyen.

Säilyminen rikkoutumatta 

käyttämällä lakkaamatta 

suurimman kokonaisuuden  

toteutumisen tapaan nähden 

myötämukaisen järjestyksen portteja. 

Ymmärtämällä

kaikilta puolin. 

Esille tuoden

erityisesti juuri omistamiseen tähtäämättä.

Onnistuen

ilman ohjelmanumeroksi haluamista. 

Tätä on kutsuttu 

myötämukaiseen taipumiseksi

kokonaisedun suhteen,

sen toteutumisen tapaan nähden,

erityisen laaja-alaisella

ja kertautumiseen asti ulottuvalla

tavalla.