torstai 9. lokakuuta 2014

Aarnikotka

Aarni on kotkaa tarkoittava vanha sana. Aarnikotka, eli kotkakotka, eli siis tuplasti kotkaksi nimetty taruolento. 

Sellaisella on kotkan pää, siivet ja jalat, mutta vain etujalkoina, koska takajaloiltaan ja vartaloltaan se onkin jo leijona, ja hännältään, vaikka joidenkin tarinoiden mukaan hännän paikalla sillä onkin siinä jo käärme häntänä... tai siis pyrstönä, tai siis... Sitten sillä on aasin korvat.

Pesät tehdään kullasta, ja munien materiaaliksi valitaan jokin arvokas jalokivi. 
   
Muinaiset kielinerot pohtivat olennolle sopivaa nimeä, ja päättivät kutsua sitä sitten... tadaa... Kotkakotkaksi!?!
   
Valituksi tullut nimi alkoi kuitenkin vaivata ja ärsyttää, jopa heitä itseäänkin. Ja niin kävi, että pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen he päättivät kuin päättivätkin vaihtaa toisen kotka sanan sen synonyymiksi, Aarniksi.

Näin oli Aarnikotka nimetty, tuo erämaiden jylhän vekkuli ja kiva olento. Varsinkin siis, jos sitä vertaa esimerkiksi lohikäärmeeseen, jonka nimen kohdalla jälleen kerran voimme huomata, kuinka kielitietäjät onnistuivat taas hieman painiskelemaan sopivien sanojen löytämiseksi, perehdyttyään ensin saatavilla oleviin lajikuvauksiin. 

Ei siinä. "Ei nimi miestä pahenna!" sanotaan sananlaskussa, vaikka välillä tuntuukin, että tässä kyllä kielinerot ovat yrittäneet hieman turvata selustaansa, tai sitten hieman jopa suoranaisesti harhaan johtaa kielikuntansa jäsenistöä oman ammattillisen maineen ja edunvalvonnan nimissä. 

Siis Aarnikotka. Kyllä. Se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.