Ihminen kohtaa itsensä,
kaunis eläin.
Mitä joudunkaan tekemään vuoksesi?
Ajan niin helposti ohitse,
elän kuin huomista päivää,
vaikka viimeistä edellistä
sanotaan että pitäisi.
Ei se niin mene.
Kuinka typerä mies osaakaan olla
Mistä sitä muka tietää?
nainen sanoo.
Loputon huomisen spekulointi,
ei sitä sillä lailla,
vaan toinen käsi ratissa,
toinen naisen olkapäillä,
niin se pitää tehdä.
Ihminen kohtaa itsensä,
tämä kaunis elämä, ja sinä,
mihin joudummekaan vuoksesi?
Ajat kuin mitä,
viimeisen naurun perässä,
vaikka on sanottu,
että suruakin on tulossa.
Ei se niin mene.
Kuinka typerä nainen osaakaan olla?
Tunteminen syttyy kokonaisuudesta,
mies sanoo.
Loputon tunnelmointi itseydestä,
ei sitä sillä lailla,
toinen käsi ratissa
ja toinen miehen käsivarrella.
Niin se pitää tehdä.
Ihminen kohtaa itsensä,
milloin vain ja sinunkin takia.
Ole vain minuakin viisaampi,
tunnen minäkin,
ehkä enemmänkin
kuin tahtoisit.
Niin tämä menee,
kuinka typerä sitä voikaan olla.
Miksi, miksi?
Loputon selviäminen,
juuri sitä ja tätäkin rataa,
hetkellisesti ilmankin käsiä,
vaikka niin autuaasti,
käsi kädessä.
Niin, niin,
siinä se on,
ja sen ohella,
moni muukin asia,
ei niin että pitäisi,
että edes aina tekemisen iloksi,
mutta, iloksikin,
eikä vähiten,
toisistamme syntyvän takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.