Miksi minä jäin tänne

Sinä katosit.
En lähtenyt perääsi.
En tiennyt minne mennä.
Milloin tahansa olit valmis minustakin luopumaan.

Missä olisin voinut sinut pitää?

Minä syytin sinua 

ja sinä minua.
En tiedä, mutta olen täällä.
En itseäni varten.
En kai sinuakaan varten.

Olen täällä, 

ja kun en lähtenyt pois,

vaikka välillä lähdinkin, 

olen vieläkin täällä.

Älä välitä, väitä, 

puhu päälle kuuntelematta.
Ja kuuntelethan sinä vaan et tajua.
Ei se mitään tee,
en minäkään täysin ymmärrä,
mutta arvelen kaiken,

ja sitten me häviämme,

mutta kaikki ei itsessään katoa, vaan jatkaa.
Sen takia minä jäin tänne.
Sen takia ja muistakin syistä.

Oli talvi ja luminen kaupunki,
kesäinen järvi,
puut, ihmiset ja lapset.
Naapurin tyttö täynnä ihmeellistä voimaa.
Ja sinä siellä jossakin, täynnä muutakin kuin lapsuuttasi,

sitä kuinka tajuaa elämän arvon,

yllättäen sitä kestää monta vuotta.

Ohuessa lumisateessa aurinko lävistää ilman

varjot heittää seinälle katon reunasta.
autojen alle, 

puihin luo syvyyttä ja minuun rakkautta.
Valo,
siksi minä jäin tänne.