Sisällysluettelo

I

Kuvataide tunnissa

Rock `n Roll

Poropeukalo

Kosmonominalisoitua Laozia

Vettä

Pitkä triangeli

Painopiste

II

A-E

Aarnikotka

Usko jo

Humbuugie-yhdysvälioptiikka

H-hetki

III

Kunniaton nuoruus

Kerran hengellisyyden edessä

Linjan veto

Mies kohtaa naisen

Varasuunnitelma

Väärä paperi

Miksi minä jäin tänne

Kosmonominalisoitua Laozia

Jäljellä oleva maa

Kivi

Puhumisen läpi

IV

Neljä Gorillaa

Turpaduuri

Toivo

Graal

Disko

Peltieste

Kerran Preerialla

V

Otteita kosmonominaalisesta manifestista

VI

Lennä

Rock'n roll

Filosofit pukeutuvat taiteilijoiksi,
taiteilijat pukeutuvat filosofeiksi.
  Hurraa.

Hulluna hehkutetaan kaikenlaista,
kaikin tavoin hehkutetaan hullunomaista.

    Jiihaa.

Eläimestä väännetään ihmismäistä,
ihmisestä väännetään eläimellistä.

  Jee jee, ou jee.

Subjektiivinen, sitä meillä on,
objektiivinen, sitä muka ei ole.

  Comoon!

Itseihailun korostaminen kaikessa,

kaiken korostaminen itseihailussa.

  Allright, what?

Tämä on liikaa, totta kai liikaa.

Ei riitä, kenties ei riitä.

  AAAAAAAHhrghhh

Kaikki ja kaikki, nyt heti! 

Ei kiinnosta, kaiken aikaa hei, hei hei hei,

  Rock`n roll.  

Poropeukalo

Sormet taipuvat tuulessa,

jotakin tarttuu käteen,

jotakin karkaa käsistä.

Johdot käsissäsi 

virkkaat eläimille,

aitajuoksua,

neuvot johtoporsasta, 

johtolankoja joka suuntaan.

Sormeilet johdantoa, 

käsittelet kaiken,

sormiesi läpi.

Asioita valuu sormiesi läpi.

Peukaloit hiekkaa.

Hiekka valuu käsistäsi

hiekkalaatikkoon ja sen ohi.

Haravoit ja harot hiuksiasi.

Yksi kaksi kolme,

teet varjokuvia varpaillasi.

Tuhatkieli.

Betoni-porsas.

Nyt villiintynyt katupässi. 

Lennä

Rankkasade.
Kuuro.

Lumimyrsky,
rankka kuuro
Luminen ja kuuro.

Poskelta korviin ulottuva
kuurolataus
lumitykistä lumipasuunaan,
pumpulipöhötys
vaalean violetti,
vaaleansininen untuvavilla.

Myrskykuuro,
hiljainen ja peitetty.
Ei autoja, ei tirskuntaa, 
ei mitään sellaista,
kun ei, niin ei.

Uskotaan,
ja me uskomme,
kun lumikanuuna tyhjenee
unen nopeudella taivaalle,
taivaalta rakennuksien väliseen ilmaan,
meidän väliimme,
ja me välitämme,
kaiken tämän ja tämän läpi,
me tunnistamme toisemme,
pelkomme kosketuksen kylmyydestä,
raudanhuurteesta huulien äärellä.

Ja siellähän te olettekin,
kaikki lumen keskellä.
Etsin niin pitkään löytämättä
En löytänyt ruudulta,
sohvan takaa,
en täydestäkään liikkeestä,
en, kun en katsonut lumen läpi.
Ja siellä 
hurjina ja taulut auki
teidän silmänne,
sotketut jälkenne,
sädekehänne hangessa.

Siivet kiskoitte selästänne,
otitte pois varmuuden vuoksi,
otitte toisiltanne,
toinen toista suojellen,
ei lennä tämä enkeli,
ei lasin poikki lennä,
lentää jalat maassa,
uraa lumisella kadulla,
laahaa jalkojaan siellä
kuin ikuisen nousun laskeutumistelineitä,
ylikuumiksi käyviä auroja.
Hehkuen kuin pakotettu sydän,
siellä kihisten ja puhisten
keskellä mahdollisimman pehmeää ja hiljaista.